Hyvältä näytti, kunnes…

Hyvältä näytti.  Sain alkujakelussa vaihdettua itselleni toivomani kulmatontin.  Käytän tässä tontti -nimikettä vaikka se maanmittaripiireissä ei taida olla ihan validi.  On ihan luontevaa puhella että minun tontillani…  Tämä toivomani tontti toi mukanaan  tuplamäärän lievealuetta ylläpidettäväksi, mutta myös toivomaani kiinteää kalliota ja rinnettä tonttiani värittämään.  Sillä kasvaa myös terhakoita vaahterapuskia, jotka tulen nikrimään juuria myöten pois.   Tontillani on myös lumimarja-pensastoa, jonka säästän hallitusti.  Vino-terttuseljaa odotan myös löytäväni.

Kävin siivoamassa (haravoimassa) tonttini tässä 3 viikkoa sitten.  Kokolailla epätoivoinen tehtävä koska lumimarja on niin tiheäkasvuinen.  Hikinen urakka antoi myös vision puskien rajaamisesta ja kulkuväylien avaamisesta.  Jo tuo keväinen lämmin päivä, ennen sateita, antoi mielikuvan, että enää emme puhu nurmikon leikkuusta, puhelemme niitosta ja raivauksesta.

Koko korttelin korttelin korkeuserot ovat sen verran suuret että alueen yleissuunnittelu olisi hyvinkin tarpeellista.  Polut ja tasanteet odottavat ehdotuksia. Miten esteettömyys toteutuu?  Entä penkit?

Sitten tuli puunkaato.  Yksikään kaadettava puu ei ollut tontillani joten olin huoleton.
Puut kaadettiin, ja ilmeisen logistisista syistä kaikki kaadetut puut, risut ja sahausjätteet myös ovat nyt minun tontillani???  Kaikki osakkaiden haluamien pöllien sahausjätteet ilmeisesti jäävät myös sinne?  Tuskin niitä kukaan tarvitsee istutustensa juurisuojaksi.
Kuinkahan kauan moottorisahan lastu maatuu näkymättömäksi?  Mahtaako projektilla olla tähän varattu aikaa?