Ihminen oppii prosesseissa. Koko ajan, jopa peilaa omaa luonnettaan ajatteluunsa ja tunteisiinsa uusissa tilanteissa.
Nyt vasta, kun tontti on osoittanut luonteensa, on virinnyt todellisempaa ideaa, mitä ja millä aikataululla oikeasti haluaa ja voimavaransa huomioiden osaa ja jaksaa sekä ehtii toteuttaa.
Itse joudun olemaan viikonlopun yllätysreissussa, joten täytyy hieman säätää noiden kuittien kanssa mm..  Kirjoittelen tätä siis lennolla Munchenin kautta Ateenaan, jossa olen pe 18.20 maissa – ti aamuyö.
Toki tämähän on suorastaan opinto-ja ideamatka myös.
Itse ehkä hieman epätarkasti ymmärsin puiston alkuidean ja kuvittelin suunnittelun ja keskustelun, neuvottelun vievän ideoita eteenpäin ja kohti yhteistyöskentelyä. Nyt kuitenkin ainakin vielä haluni piipertää omiani, kun toisillakin näyttää homma vasta starttailevan. Tuo runsas luonto on superkaunis, mutta hallitseva, ja sitä haluan kunnioittaa ja ainakin nyt sitä aistia.  Koin jopa huonoaommaatunto, kun en ollut tontille ehtinyt ja oletin kaikilla olevan jo jotain suurta ja ihmeellistä toteutettuna. Olen ilahtunut ja innoissani seuraan kulmatontin kehitystä… siellä kun on laitettu todella tuulemaan 
Nyt hankin itselleni trimmerin ja aloin kesyttämään nurmikkoa ja muutama betoninen kasviaihio on jo tontilla tulossa, kun ehdin …
Itsellä on seuraavaksi tulossa pohjustusjuttua ja runoa / mandalaa maalattuna jne. Kierrätys laattojen osto on jo neuvoteltu ja erään moinen kivijuttu myös (paljon pieniä palleroita) some day.
