Minulle on tärkeää, että puisto olisi toiminnallinen. Puistoni olisi pop up -tyyppinen. Se olisi matalan kynnyksen esiintymispaikka, jonne kuka vaan voisi tulla tekemään akustisia esityksiä. Sinne voisi jopa tulla vain harjoittelemaan. Suomessa on paljon yksinäisiä ihmisiä. Digitalisoituminen sulkee ihmisiä entistä enemmän sisätiloihin, ja automatiikka vie meitä kauemmaksi toisistaan ja luonnosta. Ei tarvitse edes liikkua niin paljon, koska melkein kaiken voi tilata kotiin. Koen puistot myös tästä syystä sosiaalisesti arvokkaiksi.

Takaisin peliin

Koronan pelästyttämänä minulta jäi kevään 4. pelisiirto väliin, sekä yhteistapaamiset paikan päällä. Lähdin kuitenkin viimeiselle pelisiirrolle mukaan saadakseni palstani valmiiksi. Multaa, katekangasta ja kuorikatetta tuli hankittua lisää. Havukaarta uudistin nostamalla pienempiä kasveja kehikoihin ja laittamalla katekangasta istutuksien molemmin puolin, jolloin taakse syntyi pieni polku. Uusia kasveja istutettiin myös ystäväni ja naapuripalstalaisen kanssa. Raparperilaatat saivat nyt […]

Kesän satoa

Kesä on edennyt aivan liian nopeeta ja nokkoset nousseet uudelleen lujaa. Alkukesästä sain jatkettua ensimmäisellä pelisiirolla aloittamaani “havukaarta” Alppiruusut saivat viereensä isohkon Tuijan ja muita pienempiä havukasveja. Multaa ja kuorikatetta laitoin kasvien hyvinvoinnin tukemiseksi. Tointin toisella reunalla olevaa koivikko rysää harvesin kunnolla. Yhdessä siivosimme vierustonttia keskiviikko tapaamisessa ja muuta ryteikköä. Havukaari sai ympärilleen  puutolppia, joihin […]

Matkani alkumetreiltä toiseen pelitapaamiseen.

Hei! Pääsin pelin alkuun kiinni ennen vappua aloittamalla rikkaruohojen ja nokkosten hävittämisen pelipalstaltani. Toiveenani alkusuunnitelmassani oli olla jonkin tasoinen tasainen alusta pelipaikallani tai pieni ” lava” missä voisi toteuttaa pienimuotoisia esityksiä. Päädyin erikokoisten betoonilaattojen tekoon, joissa osassa tasaista pintaa rikkoo raparperin lehden muoto.   Kävin seuraamassa laatojen kuivuumista ja suihkuttelemassa pintoja, jotka eivät onneksi lohkeilleet. […]

Mirja Nurminen

Olen kiinnostunut musiikista, pienistä käsitöistä ja ruuanlaitosta. Olen asunut Raumalla eri osoitteissa suurimman osan elämästäni. Lapsuuteni asuin Kalliokatu 38:ssa. Tukholmassa olen ollut 6 vuotta, Turussa saman verran. Minulla on yksi aikuinen tytär. Luonteeltani olen seka kuuntelija että kantaaottava. Olen kiinnostunut ilmiöista ja uutisista. Kaikenlainen käsityö kiinnostaa ja tulee jotain näperreltyäkin itse. Myös kokkailu ja yhdessä sen tuotoksista nauttiminen on rentouttavaa ja mukavaa yhdessäoloa. Olen työskennellyt hoitotyössä suurimman osaa elämästäni. Toivon yhteiskuntaamme enemmän yhteisöllisyytta ja suvaitsevaisuutta järkevyyden rajoissa. Osaan työni takia ajatella asioita myös vanhusten näkökulmasta.
AMMATTI
Sairaanhoitaja. Nykyään olen osittaisella työkyvyttömyyseläkkeellä
IKÄ
56
TAIDOT
Käsityö, kokkailu
BLOGI