Rauma oli ennen metsää - haluan siitä palan takaisin kaupungin keskelle. Haluankin tehdä metsäpuiston. Vihreässä rauhallisessa puistossa olisi kiva käydä ja pysähtyä. En toisi sinne yhtään valmista penkkiä, vaan luonnonmukaisia kiviä, joille voi istahtaa. Valot olisivat puissa kiinni, sen sijaan että niille olisi omia pylväitä. Puisto ei saa olla liian jämpti. Paikka ikään kuin imisi kaupungin meteliä – se olisi paikka, jossa voisi olla rauhassa.
Valoa pimenevään puistoon
2. August 2019
Valoin betonisaappaat, joihin upotin aurinkokennovalaisimet. Ajatus lähti hiljaisesta metsästä pysähtymispaikkana, jossa voi seisahtua pohtimaan aikaa ja elämänkulkua. Pienet askeleet kasvavat suuriksi askeleiksi, ja suuret askeleet turvaavat pieniä askeleita. Polku halkaisee seisahtaneen hetken, ja sitä pitkin on helppo jatkaa matkaa eteenpäin.
Surukuusi ja kehäkukat
14. June 2019
5.6 epävirallinen polkukokous loi ajatuspohjaa, mitä voisi tehdä. Palstani edelleen lähes luonnontilassa. Kaadetusta koivusta otin koivurungon sekä kolme pölkkyä, joista kaksi ajattelin koivurungon jaloiksi ja siten työstää istuimeksi. Tuhlasin rahoista osan ja jätin puskurirahan seuraavaan siirtoon toivoen yhteisen polkuverkoston rakentamisen onnistuvan. Kiitos aktiivisten suunnittelijoiden:) Myös toivon, että polku menisi palstani poikki. Tämän jälkeen pystyisin paremmin […]
Koivupölkyt, surukuusi ja kehäkukat
14. June 2019
Luonnontilassa elävälle palstalleni siirsimme kolme koivupölkkyä sekä koivurungon puiston kaadetusta puusta. Ajatuksenani istuimet, kaksi pölkkyä tulisi rungon jaloiksi. 5.6 käyty epävirallinen polkuverkosto keskustelu selvensi ajatuksia ja toivon, että saisimme yhteisesti polut rakennettua ja polku kulkisi myös palstani läpi. Lämpimät kiitokset aktiivisille suunnittelijoille. Tuhlasin osan tämän siirron rahoista ja jätin puskurirahan yhteisiä polkuja ajatellen. Ostin surukuusen, multaa […]
