Pihallamme on maannut tarpeettomana iso ruostunut teräslieriö, jolle en aikanaan keksinyt käyttöä sen suuren koon takia. Koska palstani on melko kalteva, tuli mieleeni, että vinoreunainen lieriö saattaisikin sopia rinteeseen kukkapenkin tueksi. Vaikka mikään kukkapenkki ei alunalkaen kuulunut suunnitelmiini, sain mieheni kaivamaan kukkapenkille kuopan kiviseen maahan, josta vielä paljastui kallio jo 15 cm syvyydestä. Itse en ole talvi-ihmisiä, vaan tyyppi joka etsii kukkaluettelot esille helmikuussa, kun ensimmäiset siemenet on hankittu jo tammikuussa. Kun keskustelupuisto tuli joskus mieleeni, lämmittelin ajattelemalla kaikkia perhoskasveja: väriminttua, astereita, syysleimuja jne. Niitä siis haluaisin istuttaa jonnekin! Siispä lähdin puutarhaliikkeeseen multa-ja taimiostoksille. Kukkien taimet olivat takapihalla. Siinä takaoven vieressä oli kaksi kesäkurpitsan taimea, toinen puolikuollut. Kesäkurpitsa on yksi kauneimmista hyötykasveista keltaisine jättikukkineen. Siispä otin sen paremman taimen ja siitä vierestä reheväkasvuista viinisuolaheinää. Sitten löytyi komea Kuolemattomien yrtti. Mahtava nimi ja uusi tuttavuus minulle! Vielä otin pari köynnöskrassia. Kaikki kasvit kelpaavat ruokapöytään ja kuolemattomien yrtistä saa teetä ja salaattia. Mukaan mahtui enää ulkoa valitut kolme samettiruusua, nekin syötäväksi kelpaavia. Niin oli suunnitelma perhoskasvipenkistä muuttunut keittiöpuutarhaksi muutamassa minuutissa. Nyt olen tehnyt köynnöksille tuen raudoitustangosta ja rautalangasta. Loppukesällä saadaan toivottavasti maistiaisia. Eläköön nopeat päätökset!