Keväästä.
Keväällä, kesää odotellessa, kaikki näyttää alakuloisen ruskealta. Tuntuu, että ei tuosta mitään valmista tule. Taitaa olla koronan vaikutteista puhetta.
Kallionharja on aika alakuloisen näköinen. Sen kunnostamiseen on kuitenkin käytetty jo syksyllä jonkin verran aikaa. Eikö näytäkin upealta? No ei varmaan, sorakasa Alhokujan varressa (kuka lienee kerännyt?) ja multakasat odottamassa siirtelyä. Tuosta pitäisi nätti ja vihreä polunvarsi kehittää ja kohottaa.
No nyt sitten katse itään. Siinähän odottaa saniasten toivepuisto Teijan tontin kupeessa. Aivan samannäköinen kuin kallionharjakin. Ruskea ja maatunut. Jokin rajakeppikin on paikalla.
Saniaispenkki aikaisin keväällä.
Kesästä.
Nämä kuvat ovat otettu aivan vertailun vuoksi, jotta voimme silmäillä niitä loppukesästä. Uskon kovasti, että kontrastia löytyy. Muutosta kevääseen 2019 ei voi havaita, koska referenssikuivia ei silloin vielä voinut ottaa. Ei tiennyt mistä ottaa.
Oltiin todella nollapisteessä ja jokainen koetti muodostaa käsitystä siitä, mihin oli ryhtynyt.
Kokonaisuudesta:
Kesä kului ja opettelimme tuntemaan toinen toisiamme. Yhteistäkin löytyi, visioita ainakin pienellä porukalla. Syntyi Huvimajaryhmä ja syntyi Polkuryhmä. Eivät kovin intensiivisiä, mutta tuloksekkaita. Saatiin polut ja saatiin huvimaja. Hankittiin heinäleikkuri ja tontti alkoi siistiytyä. Anne raivasi tonttinsa jotta uutta saisi toteutettua.
Syksyllä tapahtui paljon. Polut tehtiin, Kalliokadun varsi siivottiin, tehtiin pohjat huvimajalle ja liukumäelle. Monta muutakin pikku kuoppaa kaivettiin.
Talvi oli odottelun ja uuden suunnittelun aikaa. Pidimme kolme suunnittelupalaveria Museolla. Hyviä, aivan upeita ideoita, nousi esille.
Sitten tuli kevät, ja tuli korona, ja tuli välittömän keskustelun kielto.
Nyt keskustelemme näin sähköisesti. Opiskellaan se ja koitetaan olla rakentavia ja kokonaisuutta, koko puiston ilmettä, ehostavia.