Nyt kun toukokuu tarjoilee kaikki vihreän sävyt, alkaa Keskustelupuisto näyttää paljon kiinnostavammalta ja myös selkeämmältä. Useat puulajit ja vaihtelevat kalliot sekä väsynyt vadelmatiheikkö takaavat pelaajille keskenään hyvinkin erilaiset pelialueet. Omani on vähän kaksijakoinen: toinen pää on pieni puutarha luumupuineen ja syreeneineen ja toinen pää kalteva heinikko. Täällä ei ainakaan vielä voi puhua nurmikosta. Kuiva heinä ei oikein irtoa edes haravalla ja seuraavana päivänä yritän kurittaa sitä ruohosaksilla. Puiden alla on runsaasti myyränkoloja, runsaasti lasinpaloja ja hiukan nokkosta. Vuohenputki näyttää raikkaan vihreältä, mutta kiitos myyrien,en söisi sitä kuitenkaan. Mitäpä tehdään vuohenputken kanssa? Sen voisi myrkyttää, mutta ei toki hedelmäpuiden alta. Alueen voisi kattaa mustalla muovilla, mutta sitten pitäisi hävittää luumupuut. Odotan paljon luumunkukkia, siispä päätän etten tee vuohenputkelle mitään. Aluskasvina se on varmaan runsas ja hyvinvoiva ja peittää myyränkolot nopeasti. Kauniit kukatkin siinä on. Tämä olkoon ensimmäinen siirto tässä puutarhassa, luonto voittaa! Millainen olisi puisto, jossa osa olisi jätetty luonnontilaan tai vain kevyelle hoidolle? Tämäkin alue on säilynyt kohtalaisen helppokulkuisena, vaikka viimeisestä puutarhanhoitokesästä lienee aikaa. Vein (siis mieheni kantoi) palstalleni kolme pölkkyä istuskelua varten. Ne ovat vapaasti käytettävissä, kun on tauon paikka. Lasinpalat herättivät sisäisen kukkahattutätini ja taidanpa vääntää niistä ja rautalangasta jotain kivaa sanottavaa roskaamisesta. Kerron lisää kun maali kuivuu…