Toisen pelitapaamisen jälkeen meillä oli vain lyhyt aika siihen, että suuntasimme yli kuukaudeksi Intian mummolaan. Olimme valmiita osallistumaan tämän kierroksen rahoilla liukumäen hankintaan, jos olisi tarvetta.
Meillä oli ajatuksena tutkia Intian Kashmirissa paikallisia Mughal-puutarhoita ja miettiä, mikä niistä teki lapsille niin mielekkäitä paikkoja. Puutarhoissa ei ollut lapsille erillisiä leikkipaikkoja. Siellä oli kuitenkin elementti, joka veti lapsia puoleensa: vesi. Käytännössä veden liittäminen Keskustelupuistoon olisi vaikeaa sekä teknisesti että turvallisuusnäkökulman huomioon ottaen. Se siis jäi.
Suurin epävarmuus tällä pelikierroksella ei liittynyt itse peliin, vaikka vielä Intianssa ollessamme odottelimme ehdotusta koko pelikentän käytöstä. Olimme valmiita luopumaan meille osoitetusta tontista, sillä se olisi luontevasti osa suurempaa nurmikenttää. Oma hyppelypaikka löytäisi uuden kohdan puistosta.
Kashmirin poliittinen tilanne eskaloitui ulkonaliikkumiskieltoon, mellakoihin ja siihen, että kaikki puhelin- ja nettiyhteydet katkaistiin. Olimme melkein kaksi viikkoa ilman mitään kontaktia mummolan ulkopuolelle. Oli suuri kontrasti palata 15.8. Suomeen ja lähteä miettimään Keskustelupuistoa. Tilanteesta, jossa kaikki vapaus puhua ja liikkua vietiin. Ehkä olemme onnekkaita, että saamme täällä kommunikoida ja keskustella. Koska vaan haluamme, miten haluamme ja missä haluamme. Se ei ole itsestäänselvää kaikkialla.
Perjantaina 16.8. kävimme kiertelemässä Keskustelupuistossa. Mitä kaikkea ihanaa sinne olikaan ilmestynyt! Ja auringonkukista oli pidetty huolta, kiitos! Keskustelufoorumilla oli hyvä ehdotus koko puiston rakenteesta. Ehkä pääsisimme seuraavan siirron aikana rakentamaan hyppelypaikkoja.
Nyt kävimme hankkimassa aitatolppia ja lankoja ajatuksena rakentaa lisää hyppimisrakenteita. Vaikkapa keppariradaksi. Ja haemme ehkäpä vielä niitä ruusuja.
