Näin on kaksi vuotta mennyt puiston puitteissa. Vaikka oman osani ja visioni tein jo viime vuonna suurella innolla, ovat toiset puistolaiset viimeistelleet sen tänä kesänä.
Suuri kiitos ja kumarrus heille.
Osa visiosta toteutui, mutta auringonkukat ei. Harakan pahalaiset söivät siemenet. Onnea heille. Heillä varmaan on ollut yhtä juhlaa nämä vuodet.
Helpotus ja luopumisen siniset fiilikset vaihtelevat. On ollut hienoa olla mukana ja huomata eri-ikäisten ja taustakseen persoonien luovuus, ideat ja visiot. Ja niiden monipuolinen toteutus.
Ennenkaikkea eläköön tämä sakki ja tämä puisto. Ei löydy maailmasta toista tällaista!